×

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja »

Kevin Kraus

Herbalifen työntekijä Kevin Krauss oli osallistunut jo useana vuonna Herbalife-triatloniin, mutta vuonna 2014 hän oli kisan koittaessa aivan uuden tilanteen edessä. Hän oli samana kesänä joutunut töistä palatessaan vakavaan onnettomuuteen moottoripyörällään. Tultuaan tajuihinsa sairaalassa hän sai kuulla, että hänen vasen jalkansa oli vahingoittunut todella vakavasti. Yhdeksän leikkauksen jälkeen jalka jouduttiin lopulta osittain amputoimaan 7.6.2014. Kevinin isä kertoi, miten vaikea hänen oli ymmärtää, kuinka urheilullinen Kevin voisi oppia elämään ilman toista jalkaansa. Onnettomuuden jälkeisinä päivinä ja viikkoina Kevin huomasi jatkuvasti ajattelevansa katkeroituneena: “Miksi juuri minä?” Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: joko hän vaipuisi itsesääliin ja katkeruuteen tai näkisi tapahtuneen haasteena ja osoittaisi itselleen, että hän pystyy pääsemään sen yli. Perheensä, ystäviensä ja työtovereidensa tuella Kevin pääsi irti katkeruudesta. “Työtoverini Herbalifella olivat otattaneet mahtavia ryhmäkuvia, missä sadat kollegani näyttivät kannustavia viestejä. Olin siitä todella otettu”, Kevin muistelee. Kevinin äiti kertoi, miten Kevin odotti sairaalasta päästyään malttamattomana, että pääsisi taas kävelemään, ja odotti proteesiaan. Kevinin ällistytti lääkärinsä nousemalla jaloilleen ja kävelemällä proteesillaan heti ensimmäisessä sovituksessa. Kevin jatkoi treenaamista vammastaan huolimatta ja oli motivoituneempi kuin koskaan aiemmin kisaan valmistautuessaan. Kisapäivän valjetessa jännitys oli kohonnut huippuunsa mutta ahkera treenaaminen palkittiin. “Triatlonissa koetellaan henkistä kanttia. On vain kestettävä fyysinen kipu ja löydettävä sisäistä voimaa jatkaa. Maaliviivan ylittäminen Herbalife-triatlonissa oli paras tunne pitkään aikaan”, Kevin kertoo. Seuraavaksi hän aikoo parantaa tuloksiaan. “En halua ihmisten ajattelevan, että ‘onpa hän pärjännyt hienosti’, vaan haluan heidän näkevän minut kovana vastustajana ja kilpakumppanina”, Kevin toteaa. “Minua ei kannata sääliä, sillä nyt kun olen palannut kilpailemaan, minua ei pysäytä enää mikään.”

His mom describes how when he came home from the hospital he was eager to get walking again, and he was also enthusiastic to visit the prosthetic doctor. He shocked his doctor when he got up and started walking on his new prosthetic immediately. Kevin was driven more than ever to finish the triathlon, continuing to train hard for it. On the day of the race, his nerves were high, but all of his preparation paid off. Competing, and then crossing the finish line, was the best feeling he had in a long time. Kevin says he wants to come back even stronger for the next triathlon. He doesn’t want people to look at him and say, “Good for him.” He wants people to see him as the competition that they need to try and keep up with. Most of all, he says he doesn’t want anyone to feel sorry for him, because he’s back.

“Competing in triathlons is the ultimate test of mental fitness. It really forces an athlete to push through that physical pain and find the inner strength."

“Crossing the finish line at the Herbalife triathlon was the best feeling I’ve had in a really long time.”

“I don’t want people to look at me and say, ‘Wow, that’s great, good for him.’ I want them to see me as the competition and try to keep up with me.”

“Do not spend any time feeling sorry for me. Nothing is going to stop me. I’m back.”

“My Herbalife coworkers arranged a big photo session where everyone made signs and took pictures with hundreds of people who I work with. It was so touching to receive that.”

—Kevin Kraus